Pelkoa ja inhoa tien päällä

 

6.-8.6.2018 Helsinki-Madrid-Bogota

Noniin Kolumbia saavutettu, sanat ja haaveet muutettu teoiksi ja ensimmäinen askel reissusta otettu. Näin ollen on siis aika alkaa täyttämään internettiä matkakertomuksellani.

Ensimmäinen aamumme Bogotassa on harmaa. Pilvet varjostavat ikävästi vuoren rinteellä sijaitsevan hostellimme kattoterassilta aukeavaa upeaa näkymä kaupungin ylle. Suomessa toteaisin tylysti moisen päivän olevan täysin kelvoton minkäänlaiseen elämiseen ja vetäytyisin sohvalle mököttämään, mutta nytpä ollaankin lomalla. Edessä on kesän mittaisen matkamme ensimmäinen päivä kohteessa.

 

Matkamme ensimmäinen etappi alkoi Helsingistä, jonka sää oli yllättävän hyvä, vaikka kesän hellepäivät tuhlattiin jo toukokuussa ja Suomen kesä tulee olemaan kylmä ja sateinen, sekä äärimmäisen kurja kaikille sen kokeville.

Suurta kulttuurishokkia enemmän minua arveluttivat lennot. Saimme toki kevennettyä taakkaa yöpymällä Madridissa, mutta tästä huolimatta en ollut koskaan lentänyt moisia matkoja.

Lentomme Norwegianin pienellä pulkalla kesti vain nelisen tuntia, eikä sikäli ollut kamala tuskien taival, mutta jokin siinä lentämisessä tuntuu perin luonnottomalta. Huojuvan nousun seurauksena teräksinen puikula ampaisee taivaalle ja kiitää valtavalla vauhdilla yli merten ja peltojen. Lopuksi heilahtelujen, rytinän ja epämääräisten äänien jälkeen kone saadaan maahan ehjänä ja voi sanoa jälleen huijanneensa kuolemaa. Ähäkutti! Äläkä sinä, oi kuvitteellinen lukijani, nyt käsitä mitään väärin. En pelkää lentämistä. Se vain tuntuu saakelin hullulta idealta.

Lentomme Madridiin sujui kuitenkin ongelmitta. Nousussa kuului epämääräinen kirskahdus, mutta kaikki sujui tavallisen kaavan mukaan ja kuolema laskeskeli maalipaikkoja täpärän tappion jälkeen.

Madrid ei varsinaisesti säväyttänyt. Espanjan ilkeän keskushallinnon pesäpaikka sijainnee keskellä tylsää ja tasaista erämaata, eikä matkalla lentokentältä hotellille ollut juurikaan nähtävää. Toki olisimme voineet piipahtaa keskustassa, mutta olen täysin valmis tuomitsemaan kyseisen kylän näkemättäkin.

Lento Bogotaan Air Europella oli jännempi. Matka Atlantin yli kesti 9-10 tuntia, mikä tuntui ajatuksena täysin sietämättömältä. Ensimmäinen pettymys koettiin, kun missään kohtaa ennen nousua ei soinut Europen Final Countdown. Voit nyt taputtaa vitsilleni. Ole hyvä vaan. Mikäli koet minun varastaneen huikean läppäsi, ota yhteyttä.

Nousussa koimme varsinaisen vaaratilanteen. Ohjeistus kuuluu seuraavasti: pöydät ylös, turvavyöt kiinni ja selkänojat ylös. Ohjeiden noudattaminen on ensisijaisen tärkeää ja sillä on varmasti suuri vaikutus nousuun. Elsan edessä istunut naispuolinen terroristi päätti kuitenkin vaarantaa kaikkien hengen. Hän ei huutanut mitään uhkauksia tai ilmoittanut haluavansa lentää läpi Hartwall-areenan seinästä, koska ei pidä Rottenbergin hirmuvallasta, vaan kylmäverisesti kesken nousun laski istuimensa selkänojan alas.

Veri pakeni kasvoiltani. Meinasin huomauttaa asiasta, mutta totesin, ettei noin laskelmoivan ja murhanhimoisen ihmisen kanssa kannata yrittää neuvotella. Istuin aloillani ja toivoin parasta. Oletettavasti suurta kamppailua ja ammattitaitoa vaatineiden vaiheiden jälkeen kapteenimme sai koneen ilmaan. Kiitin luojaani ja lällätin jälleen kuolemalle.

Seuraavan vaaratilanteen havaitsin koneen näytöltä, jolta saattoi seurata lennon etenemistä kartalla. Sankarillinen kapteenimme lennätti meidät vaarallisen läheltä Bermudan kolmiota. Ymmärrän tämän varsin hyvin. Mies oli juuri pelastanut koneellisen ihmisiä, ja kaikkivoipaisuusharhassaan päätti hieman brassailla.

Tämäkin kone saatiin lopulta maahan, jopa oikein lentokentälle. Kun tullimuodollisuudet oli hoidettu ja ensimmäinen askel El Doradon kansainvälisen lentokentän ovista raapaisivat öisen Bogotan asfalttia, olin kauempana kotoa kuin koskaan.

Väsymyksestä ja nälästä huolimatta olin valppaana. Jokainen pusikko saattaa kuhista ilkeitä eläimiä, jotka silkkaa pahuuttaan vaanivat kokematonta matkailijaa myrkkypistimineen ja -hampaineen. Jokainen vastaan tuleva ihminen on potentiaalinen ryöstämään tai huijaamaan tai molempia. Tällaiseen potentiaalisen huijausyrityksen kohteeksi valikoiduimmekin välittömästi, kun ovet avautuivat ja nuuhkaisimme ensimmäistä kertaa ohutta vuoristoilmaa.

Lentokentillä ihmisten kimppuun käyvät kaikenlaisia palveluita tarjoavia ihmisiä. Tällainen oli myös hetkellinen ystävämme Hector, joka havaitsi meidän olevan taxia vailla. Hectorin taxissa ei ikävä kyllä ollut mitään, mikä olisi viitannut sen olevan taxi. Lisäksi se sijaitsi pimeällä parkkipaikalla. Hieno henkilökortti hänellä kyllä roikkui kaulassa. Tästä huolimatta päätimme mennä tavallisen taxikuskin kusetettavaksi. Läpi pimeän Bogotan kiisimme kohti hostellia. Kolumbian liikennekulttuurissa on hienointa se, että vilkut ja kaistat ovat amatöörien ja akkojen puuhastelua. Kuskimme oli maanteiden kuningas!

Lopulta pääsimme hostellille, jossa vastaanotto oli varsin ystävällinen. Pienen esittelykierroksen jälkeen joimme oluet saapumisen kunniaksi. Baarista saa juotavaa ja piikki maksetaan vasta check outin yhteydessä. Mahtava ajatus. Enpä voi keksiä mitään ongelmaa, joka tuosta voisi syntyä.

 

Lentopelkoiselle muistilista:

-Ennen koneeseen nousua jonkun matkustajan on nuolaistava konetta. Se tuo onnea.

-Ennen nousua yksi matkustaja koneen molemmilta puolilta nimetään siipitarkkailijaksi. Siipitarkkailija huomioi siipien vapinan ja tärähtelyn ja välittää infon muille matkustajille.

-Nousun aikana turvavyö kiinni, selkänoja ylös ja pöytä ylös. Sano ei terrorismille, noudata ohjeita.

-Kuuntele koneen ääniä, se rauhoittaa mukavasti. Mikäli kone kuulostaa kaksitahtimopolta, on syytä huolestua. Mikäli kaksitahtikoneen ääni lakkaa, on syytä panikoida.

-Vessareissuilla askelten tulee olla höyhenen keveitä. Koneen olisi tarkoitus pysyä ilmassa, joten turha tömistely tulee jättää muihin tilanteisiin.

-Laskeutumisen aikana on hyvä käydä varmistamassa, että pyörät on muistettu ottaa esille. Kone tulee pehmeämmin maahan, kun pyörät ovat esillä. Mikäli kapteeni on unohtanut ne, saatat pelastaa koneellisen ihmisiä perin epämiellyttävältä laskeutumiselta. Tästä saanee palkinnoksi kolme hurraa-huutoa.

Yksi vastaus artikkeliin ”Pelkoa ja inhoa tien päällä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *