Onks Merkel miehittänyt Bocas del Toron?

7.-12.7.2018 El Valle-Panama City-Bocas Del Toro

Painokoneet seis! Radiohiljaisuus on päättynyt ja olen palannut toimivan internetin pariin. Kaikki huhut rakastamanne seikkailijan, mystisen Ankkamies2000:n, kuolemasta tulee tyrmätä paskapuheina! Päivitykseni on myöhässä, kuin Liisan Ihmemaan Herra Kani. Eli todella myöhässä, muistaakseni. Taisin lupailla kertomuksia turismin pilaamasta paikasta. Noooh nyt on low season, joten siellä oli hieman hiljaisempaa. Aloitetaan siis alusta.

Nopea infopätkä kohteeseen hakeutumisesta. El Valle de Antonista ei mene busseja oikeaan suuntaan, joten jouduimme palaamaan Panama Cityyn. Edellisestä bussista viisastuneena lopetin lienten lipittämisen jo ennen krapulan laukaisevan rajan ylittämistä. Viisas valinta, tiet olivat edelleen samat, kuin saapuessamme. Panama Citystä valitsimme yö-bussin. Ihan mukava tapa matkustaa. En toki taaskaan nukkunut, vaikka olin se onnekas kermaperse, jolla oli kokonaiset kaksi penkkiä käytettävissä. Saakeli kun suututtaa olla pitkähkökoipinen ihminen. Pienet kakarat ja kääpiöt ja alaraaja-amputoidut nukkuvat paljon mukavammin. Juuh yö-bussilla päästiin vain satamaan, josta lähti vielä vene kohti Bocasia. Satama oli saapuessamme vielä kiinni, mutta sataman huumekauppa auki. Huumekauppiaat ovat kyllä uutteria heppuja. Kauppa on auki kaikkialla ympäri vuorokauden. Ilmeisesti kauppa käy…

Majoituimme Colonin saarelle, joka on ilmeisesti pääsaari. Sadekaudesta johtuen saarella satoi jatkuvasti. Ei päästy viettämään varsinaista rantalomaa. Samperi. Talsiessamme hostellille apeina ja väsyneinä korvissani kuului jatkuvaa narinaa. Nenään leijaili hapankaalin tuoksu, mikä ei ole latinalaiselle Amerikalle tyypillinen aromi. Mitä kummaa? Tarkastelin vastaantulijoita. Kaikki mussuttivat bratwurstia ja suunnittelivat seuraavaa maailmanvalloitusyritystä. Saksalaisia! Kaikkialla on nahkahousujaan narisuttelevia lapinpolttajia! Dormissani niitä oli seitsemän. Viereisessä huoneessa kahdeksan. Kadulla satoja! Bocas on todellinen pikkusaksa! Onneksi ei sentään tamperelaisia…

Eräänä päivänä päätimme nousta saksalaisia kuhisevaan paattiin ja lähteä katsomaan delfiinejä. Ihan fiasko reissu! Delfiinit ovat paljon vaikuttavampia julmien tamperelaisten kiduttamina delfinariossa. Nämä luontokappaleet eivät varsinaisesti järjestäneet mitään showta. Vapaana delfiinit viettävät aikaa pääosin pinnan alla, mistä ne tulevat toisinaan vilauttamaan selkäeväänsä saksalaisyleisölle. Delfiinit eivät tee voltteja renkaiden läpi. Kävi jopa ilmi, että delfiinien luontaisessa elinympäristössä ei ole renkaita, joiden läpi hyppiä. Ilkeät tamperelaiset ovat antaneet täysin väärän kuvan delfiinien elämästä.

Näimme myös laiskiaisen. Laiskiainen ei todellakaan ollut pettymys! Katselimme veneestä pientä karvapalloa puussa. Mikä arvokkuus tuosta luontokappaleista viisaimmasta huokuikaan! Siellä se nukkui. Se kuulemma saattoi olla siinä samassa puussa viikon, kunnes se kyllästyy. Kyllästyttyään se siirtyy toiseen puuhun ja jatkaa elämäntyötään. Kerrassaan nerokas eliö! Mitä onkaan Taivaallinen Isä tuuminut laiskiaista luodessaan…

Muuta kierroksella nähtyä elimistöä: pelikaani, meritähti ja papukaija. Papukaijalle yritin opettaa vähän Suomea. Ihan siis pelkästään kohteliaisuuksia, kuten ”hyvää päivää rouva” ja ”olipa mukava tutustua.” Ei oppinut mokoma luontokappale sanaakaan. Ilmeisesti oppimishäiriö tai jotain sellaista.

 

Koska Bocas on biletyksen keskus, päätimme ottaa muutaman saksalaisen kainaloon ja livahtaa yöelämään. Sopivaa baaria etsiessämme meitä lähestyttiin pieneltä sivukujalta muutaman herrasmiehen toimesta. He kertoivat, että jos jatkaisimme kujaa pitkin heidän kanssaan, he ajaisivat meidät veneellä toiselle saarelle, jossa olisi mahtavimmat kekkerit sitten vuoden 1995 kultajuhlien. Päätimme kuitenkin jättää tilaisuuden käyttämättä. Ihan vain sateiden takia. Emme pelänneet ryöstöä. Motostomme sisältää muun muassa lentävät lauseet: Ryöstäjät röykytetään rajusti, sekä Konnat kokevat kammottavan kohtalon. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Vorot varokoon varpailleastujia. Motostosta takaisin asiaan! Löysimme baarin ja tottakai beerpongpöydän. Jani ei ole eläessään hävinnyt yhtäkään ottelua (voittoja kuusi), joten päätimme kostaa lapin polttajaiset pallo kerrallaan! Siitä sitten sakemannien päänahkoja vyöllä roikkuen hostellille. Lappi kostettu, voitte siis rentoutua kaikki siellä Suomessa.

Korviimme kantautui tieto, että joku hullu gringo, tässä tapauksessa toki saksalainen, olisi rakentanut muovipulloista kylän. Asiaa piti lähteä tutkimaan. Kunhan mukava taxikuski oli ensin kusettanut meiltä törkeän summan muutaman kilometrin matkasta (juu olisi voinut kävellä), saimme todeta huhujen pitävän paikkansa. Mukava sakemanni oli rakentanut kaksi taloa ja yhden linnan. Hän kertoi meille kierrätyksestä ja meriin päätyvästä muovista ja mikromuovista ja kaikesta sellaisesta. Kyllä kaikki nää roska-asiat tietää. Me taas kerroimme suomalaisesta panttijärjestelmästä. Mies oli kovin vaikuttunut Suomen korkeista pullopanteista, sekä mahtavalla tasolla olevasta palautusprosentistamme. Hienoa nähdä, että joku tosiaan yrittää tuoda tähän maanosan roskaamiseen jotain tolkkua! Mikäli vierailette Bocasissa, on erittäin hyvä idea käydä tervehtimässä tätä herrasmiestä pullolinnassaan.

Eräänä aamuna, jonka tarkka sijainti aamujen joukossa on vaipunut unholaan, pääsin pukemaan sankarin viitan ylleni. Tämä oli jälleen näitä ”vaarallinen villieläin tunkeutuu ihmisten tiloihin ahdistelemaan kauniita neitoja”-juttuja. Tällä kertaa kyseessä oli ilkeä herra Torakka. Tämä irstailija oli yöllä kömpinyt erään neidon sänkyyn ja saapuessani huoneeseen tapasin kyseisen neidon lamaantuneena sänkynsä vierestä tuijottaen törkeää ahdistelijaansa. En epäröinyt hetkeäkään. Torakat tappavat epäröijät epäröimättä. Kaivoin taskustani paperinpalan aseeksi ja kävin taisteluun. Torakka suhtautui minuun ylimielisesti kellahtaen selälleen ja paljastaen vatsansa. Vatsa on sen heikko kohta. Olisin voinut pistää, mutta se olisi ollut liian kivuliasta. Hyökkäsin salamana ja kiedoin torakan paperiin. Ennen kuin mokoma kerskailija ehti huomatakaan, kamppailu oli ohi. Kiikutin sen liiskattuna roskikseen ja palasin kuulemaan ylistyssanoja suunnattomasta rohkeudestani. Noh, tehän tiedätte vanhan viisauden: torakoiden maailmanvalloitukseen vaaditaan vain, etteivät hyvät ihmiset tee mitään!

Bocas del Toro olisi ollut varmasti vaikuttavampi aurinkoisella kelillä. Me kuitenkin häivyimme. Mikäli aikoo viettää aikaa sateessa, voi sen tehdä jossain muualla, kuin rannalla, jossa toivoisi olevan aurinkoista. Jatkoimme parempien kelien etsimistä sisämaasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *